Elisa Lientola Wanted: oikeudenmukainen, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä hyvinvointiyhteiskunta

Taiteilijalle jää työstä luu käteen

 

Kuvataiteilija asemaa voi olla vaikea ymmärtää ilman kosketusta taidetyöläisten arkeen.
Taiteilijan työ ja tulonmuodostus poikkeaa merkittävästi palkkatyöstä ja yrittäjyydestä. Työlle on luotu termi itsensätyöllistäjä. Taiteilijoiden toimentulo on pienen marginaalin ongelma,  ja siksi poliitikon on helppo sulkea silmänsä asialta. Välillisesti se kuitenkin koskettaa jokaista, sillä taiteilijan työ näkyy jokaisen arjessa. 

Taiteille yhteistä on pyrkimys todellisuuden tutkimiseen taiteen keinoin, ymmärryksen laajentaminen ympäröivästä todellisuudesta, sosiaalisten kokemusten ilmaisu, ja mahdollisuuksien tutkiminen. Taide ei ole massatuotantoa markkinoille, se ei ole tuote tai monistettava konsepti. Taide syntyy kohtaamisessa. 

Taiteen itsepintaista asettumista markkinatalouden ulkopuolelle on siitä vieraantuneiden ja uusliberalismiuskoisten yhä vaikeampi ymmärtää. Siitä huolimatta että markkinatalous kyllä hyötyy taiteesta ja taiteilijoista viime kädessä vaikka taiteilija ei tulojaan markkinatalouden piiristä saakaan. Taideteoksen syntyminen ei käy käden käänteessä. Taiteen hinnoittelu kannattavaksi on yksinkertaisesti mahdotonta. 

Taide on jotain muuta, siinä sen salaisuus. Taide ei enää pysy vapaana ja yhteiskunnalle välttämättömänä vastarintana, riitasointuna, sovittelijana, tai koelaboratoriona jos se kytketään taloudelliseen tai poliittiseen ohjaukseen. Taiteen ei tarvitse miellyttää, ei sen tarvitse inhottaakaan, sitä ei tarvitse ymmärtää. Taiteella tulee olla lupa olla mitä tahansa. Taiteelle on perustuslaissa taattu juhlallisesti vapaus tieteen rinnalla, johon sitä tulisikin verrata. Mitä jos tutkimukselta vaadittaisiin kaupallistumista kuten taiteelta? Meillä on myös taiteen edistämislaki, jonka edistämisen henki ei kentällä näy.

Taiteilijalla on koulutuksen ja taidon lisäksi ylitsepääsemätön halu tehdä työtään, työllistää itsensä taiteella. Huolimatta siitä, että päätös johtaa elämään hyvin kapealla ja epävarmalla toimentulolla, sekä jatkuvalla veitsenterällä tulevaisuuden suhteen.

Taiteilija rahoittaa usein taiteensa tekemällä muuta työtä, opettamalla, graafisella suunnittelulla tai täysin taiteesta irrallisella työllä. Kadehditut taiteilija-apurahat ovat suuruudeltaan myöntäjätahosta riippuen +-1500/ kk. Tämän lisäksi taiteilija saa tehdä palkkatyötä enintään 25 % työajasta ja toki myydä teoksiaan, mikäli on niin onnekas, että saa niitä kaupaksi. Taidehankinnat maassamme ovat harvinaista herkkua. Tästä tulosta taiteilija kustantaa työnsä harjoittamisessa tarvitsemansa materiaalit sekä työtilat, Esimerkiksi kuvataiteilijalla teosten valmistamiskulut ovat mittavat, taiteenalasta riippuen. Puhutaan tuhansista tai kymmenistä tuhansista euroista. Ei taide pyhästä hengestä sikiä. 

Yksityisnäyttely Helsingissä maksaa 1000 – 4000 €. Kuvataiteilija kustantaa myös töidensä esillä olon, näyttelyvuokran, painokulut, kuljetuksen, kaiken. Siis sen osuuden työstä josta tulot pitäisi tulla. 

Kulttuurimme on mahdollistanut taiteilijoiden oravanpyörän, jossa taiteilijakunta tekee työtä päästäkseen tekemään työtään. Jokainen tekee järjettömän määrän tunteja työtä, siinä toivossa että se tuottaa joskus tulevaisuudessa tilaisuuden tehdä työtä reilua korvausta vastaan. Suomessa toimeentulo taiteilijana on lähes tavoittamattomissa. Mutta taiteilija jatkaa silti, koska taide ja yhteiskunta ovat tärkeämpiä. 

Tarja Cronberg (vihr.) teki aikanaan mittavan ja ansiokkaan työn selvittäessään taiteilijoiden asemaa ja toimeentulon edellytyksiä, lopputulos on luettavissa Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo -raportista. 2010 vuodesta taiteilijan toimeentulossa mikään ei ole muuttunut. Ainoastaan se, että Cronbergin hyvien ehdotusten sijaan taiteilijoilta odotetaan jotain muuta kuin taidetta työnsä oikeutukseksi. Esimerkiksi hyvinvointipilotointeja, joissa viime kädessä tyytyväinen työn vastaanottaja ei maksa enää mitään sen jälkeen kun pilottirahoitus loppuu, sillä yrittäjiä riittää tilalle hankerahoillakin. 

Prosenttiperiaate tarjoaisi edes osalle kuvataiteilijoista juuri sitä työtä johon heidät on koulutettu, mutta silti sen käyttö monella paikkakunnalla ja jopa valtion hankkeissa junnaa. 

Taiteilija-apurahojen määrä ja taso ei ole noussut.  Ääneen ole pohdittu edes sitä, onko mielekästä pitää taiteilijan työn harjoittajaa työttömänä, vai voisiko aktiivinen taiteen harjoittaja saada taiteilijapalkkaa työttömyyskorvauksen sijaan.

Taiteilijan sosiaaliturva on aina ollut heikko. Pieni parannus on 2009 voimaan tullut apurahansaajan eläkevakuutus; yli neljän kuukauden apurahajaksolla taiteilija on oikeutettu Maatalousyrittäjän eläkevakuutukseen. Valitettavasti apurahakaudet vaihtelevat, vielä ei olla päästy käytäntöön, jossa apurahakausia voisi yhdistää, saati muuta tuloa. Näin ollen taiteilija hyppii Myelin ja Yelin (mikäli myyntituloa) välillä tai on vailla eläketurvaa. 

On vaikea uskoa että kukaan toivoo yhteiskuntaa ilman taidetta. Voisiko yhteiskunta viimein näyttää valoa tunnelin päässä taiteen ammattilaisille? Pyörää ei tarvitse keksiä udelleen, vaan toteuttaa Cronbergin esittelemät toimenpiteet.

Ja sivuhuomiona vielä, etteivät apurahat suinkaan puussa kasva, eivätkä ne ole missään määrin epäreilua ja vastikkeetonta tuloa. Apurahan saamiseksi taiteilija on uhrannut vuosia ja apurahakaudella hän paiskii töitä kahta kauheammin ansaitakseen seuraavan. Työ näkyy muille ilmaisina gallerianäyttelyinä, ympäristönäyttelyinä ja museoiden sisältönä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (89 kommenttia)

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Kuvataiteilijan työtä ei myöskään edesauta taiteilijoiden eriarvoisuus ja Perustuslain ja Yhdenvertaisuuslain vastaiset toiminnat, jota alalla ylläpitävät taidealan järjestöt!

Perustuslaki 11.6.1999/731

2 luku
Perusoikeudet
6 §
Yhdenvertaisuus
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Suomen perustuslaki 11.6.1999/731

13 §
Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus
Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin.
Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi.
Tarkempia säännöksiä kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden käyttämisestä annetaan lailla.

Yhdenvertaisuuslaki 20.1.2004/21

2 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan sekä julkisessa että yksityisessä toiminnassa, kun kysymys on:
1) itsenäisen ammatin tai elinkeinon harjoittamisen edellytyksistä taikka elinkeinotoiminnan tukemisesta;
2) työhönottoperusteista, työoloista tai työehdoista, henkilöstökoulutuksesta taikka uralla etenemisestä;
3) koulutuksen, mukaan lukien erikoistumis- ja uudelleenkoulutuksen, tai ammatillisen ohjauksen saamisesta; taikka
4) jäsenyydestä tai toiminnasta työntekijä- tai työnantajajärjestössä tai muussa järjestössä, jonka jäsenillä on tietty ammatti, taikka järjestön antamista etuuksista.

Eli Perustuslain ja Yhdenvertaisuuslain pitäisi taata vapaa yhdistymisvapaus, kuulua tai olla kuulumatta yhdistyksiin, samoin ammatillinen yhdistymisvapaus pitäisi olla turvattu, kuten myöskin yhdistymisvapaus muiden etujen valvomiseksi. Mutta maamme Taidemaalariliiitto ja jotkut muutkin taiteilijajärjestöt eivät noudata tätä vapauttaa, vaan pitävät yllä jäsenhaun kriteereitä jotka muistuttavat näiden laittomien prosenttikerhojen jäsenhakujen kriteereitä!

Yhdenvertaisuuslaki löytyy sanatarkasti samanmuotoisena maamme solmimista Ihmis- ja Perusoikeussopimuksista ja maamme on luvannut noudattaa sopimuksia 5.10.2005 alkaen! Mutta vieläkään lähes kymmenen vuotta myöhemmin näitä Ihmis- ja Perusoikeussopimuksia ei noudateta taidealalla, vaan taidealan järjestöt, kuten maamme virallinen Taidemaalariliitto, rikkovat niitä räikeästi!

Tilanne on aivan käsittämätön, koska taiteilijat ovat ammattiryhmänä juuri niitä jotka eniten huutavat Ihmis- ja Perusoikeuksien toteutumisen puolesta ympäri maailmaa! Yhtä käsittämätöntä on että valtiomme antaa näiden taiteilijajärjestöjen rikkoa näitä sopimuksia ja Perustuslakiamme, eikä laita näitä järjestöjä noudattamaan solmimiaan sopimuksia ja Perustuslakia!

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Haluatko selventää kuinka mielestäsi liitot/Taidemaalariliitto rikkovat yhdenvertaisuuslakia? Ja mikä olisi vaihtoehto liitoille?
Ilman edunvalvontaa ja sen eteen liitoissa tehtävää työtä edunvalvonnan eteen taiteilijoiden asema olisi vielä heikompi. Ymmärrän kyllä että liitot ylläpitävät osaltaan tietynlaista kuvaa hyvästä ja hyväksyttävästä taiteesta, onneksi kuitenkin käsitys elää ajassa ja. Mutta yhdistykset myös saavat päättää jäsenkriteereistään itse, laki ei velvoita yhdistyksiä ottamaan jäseneksi kaikkia halukkaita. Kuvataiteen ammattilaisille tarkoitetuilla yhdistyksillä täytyy olla oikeus määritellä ammattimaisen toiminnan rajat. Taidemaalariliitto taitaa olla viimeinen pisteyttäjä.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

1999 säädetty Yhdistyslaki määrittelee että Yhdistyksillä on oikeus itse valita jäsenensä, mutta maamme solmimat Ihmis- ja Perusoikeussopimukset menevät kansallisen lainsäädännön ylitse ja sen takia meille on säädetty Yhdenvertaisuuslaki, jonka pitäisi taata kuvataiteilijoille ammatillinen järjestymisoikeus!

Yhdenvertaisuuslaki 20.1.2004/21

2 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan sekä julkisessa että yksityisessä toiminnassa, kun kysymys on:
1) itsenäisen ammatin tai elinkeinon harjoittamisen edellytyksistä taikka elinkeinotoiminnan tukemisesta;
2) työhönottoperusteista, työoloista tai työehdoista, henkilöstökoulutuksesta taikka uralla etenemisestä;
3) koulutuksen, mukaan lukien erikoistumis- ja uudelleenkoulutuksen, tai ammatillisen ohjauksen saamisesta; taikka
4) jäsenyydestä tai toiminnasta työntekijä- tai työnantajajärjestössä tai muussa järjestössä, jonka jäsenillä on tietty ammatti, taikka järjestön antamista etuuksista.

Samoin Perustuslakin pitäisi taata vapaa yhdistymisvapaus!

Suomen perustuslaki 11.6.1999/731

13 §
Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus
Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin.
Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi.
Tarkempia säännöksiä kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden käyttämisestä annetaan lailla.

Näitä vapauksia ja oikeuksia maamme taidemaalariliitto rikkoo räikeästi, tokihan tiedät liiton jäsenhaun käytännöt! Taidemaalariliiton jäsenhaun käytännöt muistuttavat enemmän poliisin rikollisiksi määrittelemien prosenttijengien jäsenhaun käytäntöjä, kuin ammattijärjestöjen.

Millään muulla ammattialalla ei ole vastaavia jäsenhaun käytäntöjä, vaan kaikille ammattialoille alalle kouluttautunut tai alalla toimiva pääsee oman ammattialansa ammattijärjestön jäseneksi automaattisesti.

Miksi taidemaalariliiton pitäisi voida arvioida ammatillisen toiminnan määritelmät, kun kerran maassamme on kuvataidealalla virallinen tutkintojärjestelmä, joka määrittelee ammatillisen osaamisen tason!

Taidemaalariliiton jäsenhaussa eivät paina viralliset tutkinnot, vaan jäsenhaun kriteerit ovat mielivaltaisia ja sallivat syrjinnän ja eriarvoisen kohtelun. Virallisen taidealan tutkinnon suorittanut voidaan jättää ilman jäsenyyttä ja samaan aikaan ottaa jäseneksi sellainen taiteilija jolla ei ole virallista tutkintoa ja jonka meriitit eivät mitenkään vastaa tutkinnon suorittaneen meriittejä!

Esimerkiksi itse jouduin selvän syrjinnän kohteeksi 2005 syksyn jäsenhaussa, tiedän ainakin kolme taiteilijaa jotka pääsivät huomattavasti pienemmillä meriiteillä jäseneksi, kuin itselläni oli. Yhdellä näistä ei ollut edes tutkintoa taidealalta. Tein asiasta korjauspyynnön liittoon, mutta asiaa ei haluttu korjata. Samoin vein asian syrjintälautakunnalle ja eduskunnan oikeusasiamiehelle käsiteltäväksi. Syrjintälautakunta ei käsitellyt asiaa ja oikeusasiamies asetti 1999 säädetyn Yhdistyslain maamme Perustuslain ja Yhdenvertaisuuslain edelle, kuten maamme solmimien Ihmis- ja Perusoikeussopimustenkin edelle!

Yritin viedä asian EIT:n käsiteltäväksi, koska Yhdenvertaisuuuslaki löytyy sanatarkasti samanmuotoisena maamme solmimista Ihmis- ja Perusoikeussopimuksista. Mutta maamme viranomaiset pomputtivat minua virastosta toiseen, enkä saanut mistään neuvoja miten asia olisi EIT:hen viety ja näin puolen vuoden määräaika meni umpeen. Silloin minulla ei ollut internettiä, josta neuvot olisi saanut hyvin helposti!

Tämä minun syrjintäni taidealalla alkoi jo opiskeluaikana ja sen takia asiaa ei käsitelty! Minulla on asioista keskeneräinen kirja, jossa valotan asiaa tarkemmin ja uskoisin saavani sen vielä tämän vuoden puolella valmiiksi, tai viimeistään ensi vuoden alkupuolella. Mutta se toiminta jonka kohteeksi olen virallisen taidekentän toimijoiden puolelta joutunut, on aivan käsittämättömän törkeätä!

Keskeneräisen kirjani olen lähettänyt jo Oikeusministeriöön ja pyytänyt asioiden perusteellista tutkimista alusta lähtien ja täydellistä oikeuksieni palauttamista! On mielenkiintoista nähdä kykeneekö valtio puuttumaan erittäin törkeään ja pitkäaikaiseen ammatilliseen syrjintään ja Perustuslain ja Yhdenvertaisuuslain vastaiseen toimintaan?!

Kirsti Anttila

Olen ollut paikallisen taiteilijaseuran aktiivijäsen ja ajoittain puheenjohtajana tai varapuheenjohtajana 80-luvulta asti. Olen seurannut lahjakkaita ja uutteria taiteilijoita seurassamme. Suurimmalla osalla meistä ansiotyö vie niin paljon aikaa ja energiaa, että taiteelliset saavutukset ilman muuta kärsivät. Näyttää siltä, että monet menestyneimmät taiteilijamme ovat niitä, joilla on valmiiksi, esim perittyä tai parisuhteen kautta saatua varallisuutta, jolloin heillä on mahdollisuus paneutua työskentelyyn kokonaisvaltaisesti.

Voisimme rauhassa istua miettimään, haluammeko, että kuvataiteemme kukoistaa yllä mainitun ryhmän lisäksi työttömyyskorvausten ja vanhuuseläkkeiden varassa.

Markku Laitiselle: Olen pyrkinyt taidemaalariliittoon neljä tai viisi kertaa vuosikymmenien pituisen taiteilijaurani aikana. En pyri enää, koska hylkäämiset ja varsinkin niiden perustelut ovatolleet hyvin nöyryytäviä. Ilmeisesti näiden 400 valitun joukkoon pääseminen ei vielä aukaise ovia menestykseen ja vaurauteen.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Taidemaalariliittohan ei ole taiteilijoiden taivas, eikä se avaa ovia menestykseen tai vauurauteen, aivan kuten totesit. Mutta maamme solmimien Ihmis- ja Perusoikeussopimusten ja maan Perustuslain mukaan jokaisella pitäisi olla vapaus järjestäytyä ammatillisesti ja myös vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi!

Kysehän ei ole muusta kuin perusteellisesta ammatillisesta syrjinnästä, siitä että taiteilijallakin pitää olla mahdollisuus järjestäytyä, ilman että toinen (toiset) saman alan toimijat estävät sen ja näin saavat itselleen kilpailuedun!

Apurahat ja muut julkkiset tuet jaetaan näille taiteilijaseuroihin kuuluville, samoin kuin julkiset taideostot tehdään taideseurojen toimijoiden jäseniltä. Joten kyseessä on äärimmäisen törkeä toiminta, jossa jotkut alan toimijat syrjivät törkeästi joitakin toisia alan toimijoita!

Käsittämättömintä tässä on se, että taiteilijat ovat kaikista ammattiryhmistä juuri niitä henkilöitä, jotka eniten puhuvat Ihmis- ja Perusoikeuksien toteutumisen puolesta ja samaan aikaan itse rikkovat näitä oikeuksia omalla ammattialallaan!

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Onneksi on muitakin liittoja. Toivotaan että kuvataiteilijat ja muut taiteilijat alkavat todella saada työstän korvausta. Suomen mallihan poikkeaa paljon ihan muiden pohjoismaidenkin käytännöistä.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

STS:n jäsenjärjestöt eivät ole samanlaisia ammattiliittoja kuin SAK:n tai Akavan ammattiliitot, eikä niillä ole samoja oikeuksia ja vastuita.
Olen aina ollut kuvanveistäjä ja kuvanveistäjäliiton jäsen ja toiminut paikallisen taiteilijaseuran puheenjohtajana ja aktiivina. Liittojen toiminnassa on varmasti kehitettävää, mutta näen kuitenkin että ne pyrkivät edistämään kuvataiteilijan asemaa. Haluaisin tietää mikä olisi vaihtoehto järjestöille, koska meillä ei varsinaisesti ammattiliittoa neuvotteluosapuolena tukenamme ole.

Elina Kausalainen

Markulla oli erittäin kiinnostavia pointteja. Ehkäpä nämä meidän liitot ovat aataminaikaisia säännöiltään. En näe järkeä siinä, että taiteilijat määrittelevät kuka kelpaa ja kuka ei ammatillisessa mielessä omaan liittoon jos hakijalla on taiteilijakoulutuskin. Rankkaamista kun tapahtuu joka sektorilla, apurahat ja näyttelyt yms. ja liiton tulisi olla se perustukipilari.Systeemin uudistaminen vaatisi myös jäsenmaksu tms. uudelleen harkintaa kun jäseniä olisi enemmän. Mutta sitten se, että meitä oikeasti on enemmän, voisi saada lisäpainoarvoa päätöksiä tehtäessä(asemaa parannettaessa).Osaltaan se, että on erilliset liitot eri tekijöille, hajauttaa asioiden ajamista ammattialamme ulkopuolella ja se, että sitten kiistellään pikkuliitot keskenään. Kuitenkin asemamme on tosi huono kaikin puolin ja alan ulkopuolella ei sitä ymmärretä miten huono se onkaan. Kiitos Elisa asian esille nostosta.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Kyllä, portinvartioita on kenties liikaa, toisaaalto, jos olisi (ja tavallaan STS siinä roolissa toimiikin) vain yksi liitto/yhdistys, niin sen hallituksessa joka tapauksessa pieni edustus joka sanelisi tämän rajan. Toisaalta siis eri kuvataiteenalojen liitot kaikessa arkaiisuudessaan puoltavat paikkaansa. Mutta jäsenkriteeristö pitäisi olla yhteneväinen ja reilu. Ja tarvitsemme nimenomaan yhden köyden vetoa, ei eripuraa ja ristivetoa.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

#7
Taidemaalariliiton jäsenhaku mahdollistaa syrjinnän ja epätasa-arvoisen kohtelun, salattuine päätöksineen. Kohtelu ei ole yhdenvertainen jäsenhaussa.

Lisäksi päästessään liiton jäseneksi, pääsee taidemaalariliitossa ensin kokelasjäseneksi, jolla ei ole äänioikeutta liiton asioissa ja näin kokelasjäsen ei voi vaikuttaa oman ammattialansa ja liiton kehittämiseen. Kokelasjäsenenä voidaan pitää kymmenenkin vuotta, ennen varsinaista jäsenyyttä!

Todellisuudessahan jäseneksi pääsee vain jos liiton sisällä on suosittelija, siis kokelasjäseneksi!

Tämä toiminta on tuttua niin sanotuista prosenttijengeistä. Niihinkin jäseneksi pääsemiseksi pitää olla kerhon sisällä suosittelija ja niissäkin pääsee ensin kokelasjäseneksi, siivoamaan kerhotiloja muutamiksi vuosiksi, ennenkuin on todettu uskolliseksi kerholaiseksi ja tunnustuksellisesti sisäistänyt kerhon jäsenvaatimukset, vasta sitten pääsee varsinaiseksi jäseneksi!

Koko taidemaalariliiton ja joidenkin muiden taiteilijajärjestöjen toiminta estää koko ammattialan kehittymisen, koska ikivanhat pierut pitävät valtaa järjestöissä, joiden toimintavat ovat ajalta jolloin polkupyörissäkin oli älyttömän iso eturengas ja pieni takarengas! Ja joiden kalloon eikä käsityskykyyn mahdu että nykyään polkupyörissäkin on samankokoiset renkaat edessä ja takana!

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Eräs asia joka minua on myös ihmetyttänyt näissä taiteilijaseuroissa ja varsinkin taidemaalariliitossa, on se että kun esimerkiksi opiskeluaikana meitä yllytettiin osallistumaan mielenosoituksiin taidealan julkisten tukien vähentämisiä vastaan. Silloin sanottiin että joukossa on voimaan ja mitä isompi joukko mielenosoituksiin osallistuu, sen enemmän niissä on voimaan. Itsekin opiskeluaikana osallistuin tälleiseen mielenosoitukseen, mutta ihmeekseni juuri opettajat jotka yllyttivät osallistumaan mielenosoitukseen, loistivatkin poissaoloillaan, samoin kuin virallisen taidekentän tunnetut toimijat!

Se että esimerkiksi taidemaalariliitto ottaisi kaikki tutkinnon suorittaneet taidemaalarit täysjäseniksi automaattisesti, olisi myös liiton itsensä ja koko ammattialan etu. Koska silloin ammattiala pääsisi normaalin kehityksen ja uudistuksien piiriin ja mitä enemmän liitolla olisi jäseniä, sen vahvempi liitto olisi! samoin toteutuisi se kaikista tärkein, Ihmis- ja Perusoikeudet taidealallakin!

Tämä liiton portinvartijoiden työ on muuten mielenkiintoista, koska eväämällä samalla alalla toimivalta taiteilijalta liiton jäsenyys, ei saada itselleen mitään, mutta sillä saadaan näiltä evätyiltä estettyä jäsenyys, eli saadaan jotakin muilta pois! Kyseessä on tyypillinen kateuskompleksi, voidaan estää samat edellytykset ja mahdollisuudet itseään lahjakkaammilta taiteilijoilta harjoittaa ammattiaan, kuin itselläkin on!

Samoin taidemaalariliiton koko toiminta on vastoin julkisen sektorin oikeata tarkoitusta. Julkisen sektorin pitäisi juuri mahdollistaa asioita ja antaa tasapuolinen tilaisuus jokaiselle ihan missä ammmatissa tahansa olevalle harjoittaa ammattiaan. Eikä estää ammatinharjoittamista tai ammattialalle järjestäytymistä!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mikäs taho sitten määrittelisi sen kuka hyväksytään taiteilijan statukselle, jos taiteilijan ei tarvitse tuottaa kaupallisesti kannattavaa taidetta tai sellaista, jota muut ymmärtävät tai josta he pitävät?

Maassamme voisi sitten olla viisimiljoonaa palkollista elämäntaiteilijaa.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Kohtuullinen korvaus työstä on eri asia kuin viisimiljoonaa elämäntaiteilijaa. ei tietenkään voi olla niin että jokainen taiteilijaksi julistautuva on oikeutettu työstään palkkaa saamaan, mutta pitäisikö mielestäsi tieteen toimia tuolla logikallasi?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tutkimusapurahan saaminen on vieläkin epävarmempaa kuin taiteilija-apurahan.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola Vastaus kommenttiin #34

Onnekdi tutkimusta tehdään myös yliopistojen alla. Mutta huolestuttavaa on että rahoitus on riittämätöntä ja humanistiset tieteen jäävät koko ajan jalkoihin, vaikka niillä on yhteiskunnallista merkitystä. Elinkeinoelämä odottaa "innovaatioita" ja ohjas rahoitusta pikavoittosuuntaan, pitkäkestoisten tutkimusten sijaan.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Tällä hetkellä se taho on OKM:n alainen Taiteenedistämiskeskus ja yksityiset säätiöt yms jotka rahoittavat taidetta itseisarvona. Humanistisilla aloilla taloudellinen tehokkuus ja menestys on huono legitimoija. Väitän että ilman taidetta yhteiskuntamme olisi aika köyhä.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Taiteen määritelmään kuuluu se, että taide-eliitti määrittelee sen, mikä on taidetta ja mikä ei. Tämä on virallinen ja yleisesti hyväksytty taiteen määritelmä.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Tämä on institutionaalinen määritelmä, ei ainut totuus, mutta varmastikin käytetyin ja eniten rahoitukseen vaikuttava.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Olen joskus pohtinut kysymystä, onko tällä 5,3 miljoonaisella kansakunnalla liikaa ihmisiä, jotka haluavat ilmoittaa olevansa taiteilijoita? "Julkisesti tuettu taitelija" ilman yleisöä on ongelma, jota pohditaan lähes sukupolvittain, ellei suorastaan jatkuvasti.

Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö tarvitsisi korkealaatuista taidetta, mutta saammeko sitä tällä systeemillä? Käsitykseni mukaan: vain osittain.

Mutta maailmahan on epätäydellinen. "Parkkeeraa se Bemarisi vähän kauemmaksi tästä taidekorkeakoulusta, niin sinäkin voit saada apurahaa", totesi pofessori popparille, joka alkoi ottaa laulutunteja. :D

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

taiteiluus ei ihan ilmoitusluontoinen asia ole. Eikä apurahoja saa kuin kuutisen % kuvataiteilijoista :).

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

En rajoittanut kommenttiani pelkästään kuvataiteeseen. Otan esimerkin:

Jos yhteiskunnalla on varaa jakaa poliittista taiteilija-apurahaa esim. kansakoulunopettajalle, joka välttämättä haluaa pökeltää sävellyksiä, miten siinä käy musiikkikorkeakoulun loppututkinnon tehneelle ammattilaiselle? Hän joutuu osallistumaan vaikkapa joululaulukilpailuun saadakseen voittopalkintona 1.500€. :D

Jos itseoppinut surkea "artisti" (niitä piisaa nykyisin) saa taitelijaeläkettä poliittisin tai sosiaalisin perustein, mutta esim. korkeakoulussa koulutettu kansainvälisen tason kapellimestari ei edes ammatillisin perustein, ei ole ihme, että ammatti(taitoiset)taiteilijat joutuvat nuolemaan näppejään.

Poliittisin perustein jaettu raha on tässä se ns. syöpä. Jakajat menkööt itseensä.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola Vastaus kommenttiin #38

Apurahoja ei jaeta poliittisin perustein, siksi on arms length periaate, myöskään SKR yms ei myönnä piliittisin perustein. Nimenomaan edellä mainitsemasi vuoksi. Toki vertaisarviointijärjestelmää samasta syystä myös arvostellaan. Yleenä apuraha edellyttää vakiintunutta toimintaa, koulutusta ja esim. Taiteilijalta näyttelytoimintaa. Tietysti on myös yksityisiä
säätiöitä jotka jakavat rahansa omin perustein.

Käyttäjän JarnoHalme kuva
Jarno Halme

Kenen pitäisi viimekädessä varmistaa (=maksaa) taiteilijan toimeentulo jos taulut tai veistokset eivät käy kaupaksi ns. markkinahintaan? Ja millä perustein? Riittääkö tähän ilmoitus ja intohimo taiteen tekemiseen, vai tarvitaanko "virallinen" hyväksyntä koulutuksen kautta ja jonkun liiton tai seuran jäsenyys? Kaikki edellämainitut ovat varsin subjektiivisia perusteluita.

Miksi jotkut harvat taiteilijat pärjäävät myös taloudellisesti hyvin, suurimman osan kärsiessä ja riutuessa? Muuttuuko taide huonommaksi sen ollessa kannattavaa?

Muuten olen sitä mieltä että taiteilijat voidaan rinnastaa yrittäjiin ja elinkeinonharjoittajiin. Aika moni em. suhtautuu omaan työhönsä samalla pieteetillä ja joutuu tekemään toimeksiantoja jotka pitävät leivän syrjässä kiinni vaikkeivat tunne suurta intohimoa niihin.

Aiheena tämä on kiinnostava koska katson taidetta tavallisen kuluttajan vinkkelistä. Missään nimessä en halua haastaa riitaa.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Tätä keskusteluhan tässä juuri käydään. Taiteilijan ilmaiseen työhön on niin totuttu, että siitä ei makseta, koska kulttuuri mahdollistaa sen että aina löytyy joku joka tekee homman ilmaiseksi. Tai taide julkisessa tilassa korvataan valmiselementeillä tai "jollain mikä näyttää taiteelta", kuten eräs arkkitehti ilmaisi. Emme siis käytä yhteiskunnassa niitä keinoja joita tatelijan suoran toimeentulon eteen voisi tehdä. Tuemme myös tiedettä, johon itse rinnastan taiteen, enkä missään nimessä tiedettä halua myööskään muuttaa myyntiartikkeliksi. On myös kyseenalaista pitääkö puhua taiteen ja tieteen "apurahasta" taiteilijapalkan sijaan, apurahakaudellahan tehdään työtä yhteiskunnalle. Entäs urheilija-apurahat? Mikä niiden yleishyödyllisyys on?
Normaaliin yrittäjyyteen taiteilijan toimintaa ei voi verrata, artefaktin valmistusprosessi eroaa muusta tuotannosta. Ilman taiteilijan työtä, moni luovaa taloutta, taideteollisuutta ja teollisuutta edistävä teko tai löytö jäisi syntymättä.
Itse näen taiteella itseisarvon jo sinänsä. Sivistysvaltioon kuuluu taide.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Elisa Lientola: - "Tai taide julkisessa tilassa korvataan valmiselementeillä tai "jollain mikä näyttää taiteelta", kuten eräs arkkitehti ilmaisi."

Minusta tuo on loistava idea. Jos jokin näyttää taiteelta, niin en minä ainakaan huomaa eroa, enkä usko, että kovin moni muukaan, joten säästetään rahaa, mutta mitään merkittävää haittaa ei synny.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola Vastaus kommenttiin #49

Näin juuri on toimittu, vedetty joku väripläntti tai ruostebetoni seinään "taiteena" ja samalla luotu negatiivinen kuva taiteesta. Huomaat taiteen ja visuaalisen elementin eron kun pysähdyt taideteojsen äärelle.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola Vastaus kommenttiin #49

Heh, ihanko tosissasi meinaat että rahaa säästyy jos taiteilijan sijasta työn suunnittelee/tekee arkkitehtitoimisto tsiteilijan sijaan :D?

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #67

Tietysti. Jos se näyttää taiteelta, niin minä ja moni muu tavallinen tallaaja pitää sitä taiteena ja on tyytyväinen. Ei minua kiinnosta käyttää aikaa siihen, että oppisin ymmärtämään ja arvostamaan oikeaa taidetta. Minusta on riittävän ikävää, että maksamiani veroja käytetään sen rahoittamiseen. Jos minun pitäisi vielä kuluttaa aikaa ja voimavaroja, jotta osaisin arvostaa sitä, niin antaa olla.

Pekka Pylkkönen

Taidetta pitänee tehdä harrastuspohjalta jos kyvyt eivät riitä miellyttämään asiakkaita. Monet harrastavat taidetta ilman palkkaa. Ei ole veronmaksajan asia rahoittaa niin huonoa taidetta ettei se seiso omilla jaloillaan.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Huono taide on siis sitä joka ei myy? Oletko varma ettei taide hyödytä yhteiskuntaa siitä huolimata, että kyse ei ole markkinatalouden ehdoilla toimivasta toiminnasta? Riiittääkö harrastajataide huolehtimaan taiteen vaikutuksesta hyvinvointiin, tutkimukseen, yhteiskunnan refletioon, murrosten tutkimiseen ja luovan talouden perustutkimukseksi?

Pekka Pylkkönen

Näinhän se vähän on. Ja kyllä taiteella voi hyvinkin jopa rikastua. Jonkun pitää vain pitää taiteesta sen verran että on valmis luopumaan jostakin muusta sen vuoksi. Elinkelvotonta taidettakin tuetaan esimerkiksi toimeentulotuella. Sieltä löytyy monta wannabe-kirjailijaa :)

Miksei harrastajataide riittäisi? Ammattitaiteilijatkin ovat suurelta osin harrastajataiteilijoita jotka ovat voittaneet veroraha-arpajaisissa. Osa seisoo omilla jaloillaan.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Tässä keskustelussa näkyy selkeästi ero siinä miten yhteiskunta koetaan; onko markkinatalous asioiden arvon märitteltävissä, vai onnko muita arvoja. Eipäs-juupas-keskustelu ei ole hedelmällistä. Koitin tuoda esiiin sen etei taiteilija tee työtä itselle, vaan yhteiskunnalle ja sitä työtä tehdään paljon. Tätä lupauksilla eteenpäin puskemisen mallia ollaan siirtämässä myös muille ammattialoille, mikä mielestäni on pelottavaa. Kehitys näkyy itsensätyöllistävien ja pakkoyrittäjien kasvuna. Siksi näitä asioita tulee pyrkiä pohtimaan. Jos olette sitä mieltä että juuri taidetta ei pidä tukea, niin mistä muista toiminnoista yhteiskunnassa olisitte valmiita luopumaan (terveydenhuolto, kasvatus, koulutus, poliisi jne. Onko hyvinvointia yläpitävilä toiminnoilla arvoa? Myöskään populaarikulttuuria ei ole olemassa ilman vapaan taiteen perustyötä.
Luonnollisesti vassarina itse en pidä uusliberalismia ohjenuorana.

Pekka Pylkkönen

Markkinatalous tarkoittaa tässä sitä että jokaisella ihmisellä on oikeus määritellä subjektiivisesti millaisessa arvossa hän pitää mitäkin. Vaihtoehtona on se että joku kertoo sen hänelle.

Puhu vain markkinataloudesta mutta ymmärrä nyt mitä sillä tässä tarkoitetaan. Ei sitä että kaikki pitää mitata rahassa vaan sitä että jokainen päättää arvosta itsenäisesti ja vapaasti. Vaihdossa voi käyttää vaikka oravannahkoja tai ystävällisiä haleja jos haluaa.

keke keskinen

Kuvataiteilu ja tai muu taidelaji mistä ei saa palkkaa, ei ole työtä vaan harrastus.

Jonkin ihmisen harrastuksen rahoittaminen muiden ihmisten rahoilla on vähintäänkin arvelluttavaa ja järjetöntä.
Lähinnä tässä blogissa ihmetyttää se ideologia minkä mukaan joidenkin toisten pitäisi maksaa toisten ihmisten harrastuksista ja tai muusta jonninjoutavasta.
Mutta tämähän sopii juuri vasemmistolaisen ideologiaan, missä nyt harvoin on mitään järkeä.

Risto Koivula

" Taiteelle on perustuslaissa taattu juhlallisesti vapaus tieteen rinnalla, johon sitä tulisikin verrata. "

Periaatteesta samaa mieltä, että taide tulisi jollakin tavalla rinnastaa tieteeseen ja myös urheiluun. Jos kaikelta vaaditaan heti kapuallista kannttavuutta, vaikka se esimerkiksi palvelisikin ensi sijassa vähemmän maksukykyistä käyttäjäkuntaa, niin mistään ei tule mitään. Jos ei ole aluskasvillisuutta, ei ole huippujakaan.

" Mitä jos tutkimukselta vaadittaisiin kaupallistumista kuten taiteelta? "

Sitä siltä nimenomaan yritetään vaatia nykyään:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIn...

Kuitenkin esimerkiksi tieteelliset keksinnöt ovat ainutkertaisia, ne keksitään yhden kerran, ainakin jos tiedejärjetelmä pelaa hyvin eikä panttaa ja piilota tietoa.

Sitten pitäisi tuntipalkalla suoltaa ainutkertaisia tieteellisiä keksintöjä, kuten jotkut muut paperia kapitalistin koneilla. Tässä hommassa "kapitalistilla ei ole konetta". Jotkut siti haluaisivat leikkiä sellaista satunnaisesti saamillaan oikeuksilla kirjoitella todituksia. Jos kapitalistilla ei ole konetta, jokat tarvitsee palkkatyövoimaa, hän ei ole kapitalisti ollenkaan. Turha leikiäkään sellaista.

" Meillä on myös taiteen edistämislaki, jonka edistämisen henki ei kentällä näy. "

Valtio väärentää tiedettäkin minkä kerkiää. Hommat eivät ole hoidossa. Se ei sitten kuitenkaan vastaa mistään, kun valtion väärentällä tieteellä tulee vahinkoja ja rumihia.

Joskus ennen Rinteen/leppäsen/Tiaisen työölsitämismallin aikaan, minä muistan, että eräässä tieteellisessä työpäikassa tyllistettyinä graafikkoja kuvittamassa tutkimusraportteja ja muita julkaisuja. Oli joku oikein tosi hyväkin, ainakin siihen tarkoitukseen.

Perustulojärjestelmä negatiivisen tuloveron muodossa tietyn ansiotason alapuolella olisi hyvä taiteen kannalta, mahdollistaisi tehokkaan harjoittelun ainakin.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Kyllä, olen samaa mieltä, siitä että tieteeltä myös vaaditaan kaupallistumista, mitä pidän hyvin huolestuttavana. Se on sitten toisen kirjoituksen aihe. kuitenkin tieteen vapaus tuntuu olevan huomattavasti paremmin sälyttänen itseisarvonsa yhteiskunnassa, mikä sentään on hyvä. Sitäkin kehitystä voi muuttaa. Jos tahtoa on. Taiteilijan ja tieteentekijän roli on hyvinkin sama. Pitkän työn tulosta hyödyntää taloudellisesti joku muu. Mutta hyötyjä ei aina ymmärrä arvostaa sitä pohjalla olevaa työtä.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Ei tieteeltä sinänsä kaupallisuutta edellytetä, vaan ladukkaita tuloksia. Niistä osa on toki kaupallistamiskelpoisia. Olenkin suositellut (omien kokemusten perusteella) apurahatieteilijöille ja -taiteilijoille sitä, että mittauttaisivat ominaispainonsa esim. hakeutumalla ulkomaille töihin tiukasti kilpaillulla alallaan.

Siksi moni hyvä tieteen/ taiteentekijä, joka anelee koulutusta vastaavaa työtä kotimaassa, lähteekin ulkomaille, koska siellä korkea laatu ja tuloksellisuus (tieteelliset julkaisut) ovat tärkeämpiä. Suomessa professorin sylissä istuva puudeli on edelleen vahvoilla...

Jos se lohduttaa Elisa Lientolaa (vas.), voin kertoa, ettei osaksemme koitunut yhtään apurahaa konsertoituamme 12 vuotta pioneerialalla, jota nykyään nimitetään barokkimusiikiksi. Laajat kiertueet kotimaassa ja ulkomailla ja reilut toistakymmentä YLE-tallennustakaan eivät antaneet armoa. Omasta pussista piti aina jostain raha löytää.

No, siksi rakensimme itse jopa soittimiamme ja porukastamme 4 tohtoroitui tai "lisensioitui" myös tieteen puolelle varmuuden vuoksi, jotta leipä irtoaisi: samalla se vei suoraan ulkomaille.

Tiede ja taide eivät ole mitään prosenttiliikeitä, vaikka se olisi kätevä tapa lypsää verovaroja. Taide kuuluu kaikille, mutta taiteen- ja tieteentekijät tulisi siivilöidä rahapussiosingoille vain työn laadun ja lahjakkuuden perusteella. "Intohimoa laatuun" (kuten Arto Noras sanoi) tapaa harvoin, mutta se ilahduttaa. :D

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola Vastaus kommenttiin #40

Yliopistojen rahoitusmalli huolestuttaa minua. Perustutkimusta pitäisi pystyä tekemään täysin ilman kaupllisia intressejä. Kaupallistamisen tulla kuvaan vasta soveltavassa. Toki tutkimusta voivat teettää ketkä tahansa, mutta tieteellinen objektiivisyys on helposti mennyttä rahoituksen myötä. Kuten myös se mitä tutkitaan ja mistä näkökulmasta ja mitkä tieteen rahoitusta saavat jos rahoitus yhä useammin jää elinkeinoelämältä kerättäväksi. Siksi olen huolissani.
En myöskään toivo tieteen ja taiteen alalla täyttä aivovuotoa ulkomaille, tarvitsemme kumpaakin itsekin.

Risto Koivula Vastaus kommenttiin #40

" Ei tieteeltä sinänsä kaupallisuutta edellytetä, vaan ladukkaita tuloksia. "

Olet erehtynyt. Monella alalla maksetaan pelkästä paskasta.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/07/turu-ti...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/08/uusi-va...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/07/europuo...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/05/liisa-k...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/10/alykkyy...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/04/heikki-...

Tässä on sitä, mitä Suomessa EI sallita:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/tieteel...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/02/tieteel...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/yle-tor...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/11/puoskar...

Täällä taas sitä muuta:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/helsing...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/11/kansan-...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/10/suomen-...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/08/miten-h...

" Niistä osa on toki kaupallistamiskelpoisia. Olenkin suositellut (omien kokemusten perusteella) apurahatieteilijöille ja -taiteilijoille sitä, että mittauttaisivat ominaispainonsa esim. hakeutumalla ulkomaille töihin tiukasti kilpaillulla alallaan. "

Ei ole yksinkertaista. Tiede ei ole bisnestä tuossakaan mielessä. Tieteessä ei voi esimerkiksi vaihtaa tutkimusryhmää tai aihetta niin kuin timpuriporukkaa tai muuraustyömaata. Täysin uudessa ryhmässä on tumput suorana kauan. Ulkomaalaiset saattavat myös vaatia kansallisuuden vaitamista ensimmäiseksi. Sitä suomalaisen ei kannta suinpäin tehdä, varsinkaan esimerkiksi USA:an.

" Siksi moni hyvä tieteen/taiteentekijä, joka anelee koulutusta vastaavaa työtä kotimaassa, lähteekin ulkomaille, koska siellä korkea laatu ja tuloksellisuus (tieteelliset julkaisut) ovat tärkeämpiä. Suomessa professorin sylissä istuva puudeli on edelleen vahvoilla... "

Näin kyllä varmaan on. Mutta ulkomaisia tutkijoita haaliville ulkomaalaisille yliopitoille se onkin usein niiden päätehtevä, esimerkkinä MIT, ja se putiikki voi olla kaikkea muuta kuin "huippuyliopisto". Sisäpiireihin ei oikeastaan pyrkimällä pääse lainkaan, sinne haetaan. ja vaaditaan kansallisuuden vaihtamista.

" Jos se lohduttaa Elisa Lientolaa (vas.), voin kertoa, ettei osaksemme koitunut yhtään apurahaa konsertoituamme 12 vuotta pioneerialalla, jota nykyään nimitetään barokkimusiikiksi. Laajat kiertueet kotimaassa ja ulkomailla ja reilut toistakymmentä YLE-tallennustakaan eivät antaneet armoa. Omasta pussista piti aina jostain raha löytää.

No, siksi rakensimme itse jopa soittimiamme ja porukastamme 4 tohtoroitui tai "lisensioitui" myös tieteen puolelle varmuuden vuoksi, jotta leipä irtoaisi: samalla se vei suoraan ulkomaille. "

Erittäin hienoa, että oli tuollainen mahdollisuus! Ja sitten kelpasi ulkomaillekin! En minä niinkään taidekorkeakouluja enkä ammattikorkeakouluja olekaan arvostellut, vaan eräitä mukmas-huippu-ylipistoja (jotka ovat kyllä kaikesi onneksi olleet toistensakin pillistä kiinni...).

" Tiede ja taide eivät ole mitään prosenttiliikeitä, vaikka se olisi kätevä tapa lypsää verovaroja. Taide kuuluu kaikille, mutta taiteen- ja tieteentekijät tulisi siivilöidä rahapussiosingoille vain työn laadun ja lahjakkuuden perusteella. "Intohimoa laatuun" (kuten Arto Noras sanoi) tapaa harvoin, mutta se ilahduttaa. :D "

TYön tulosten mukaan pitäisi valikoida, mutta niin ei tehdä. Valikoiti tehdään lennokkaiden, poliittisesti ja vanhojen virheiden peittelyn kannalta mieleisten suunnitelmien ja oletettujen "bisnesnäköalojen" perustella. Viis siitä jos se perspektiivinen bines olisikin huijausbisnestä!

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola Vastaus kommenttiin #63

Kyllä, nimenomaan tarkoitushakuisesta tilaushömppätutkimuksesta varmaan pätäkät tulee. Jos etiikkka venyy :(. Minun näkökulmastani tutkimuksessa laatu tulee objektiivisuudesta, tai rehellisyydestä objektiivisuuden saavuttamisessa, tutkimusaiheen tärkeydestä, tuoreudesta ja vaikkapa yhteiskunnallisesta tarpeesta. Eri tieteenaloilla myös toki omat näkymättömät rajansa. Tutkimuksen vapautta voi estää toki myös yliopistomaailman sisällä.

Kiitos linkeistä Risto.

Taiteilija voi myös ostaa ulkomailla komealta kalskahtavan koulutuksen (näin lienee muillakin aloilla) jollei kotimaassa ovet aukea. Samoin suuren yleidön tietoisuuteen pääsee maksamalla järjettömät summat ulkomaisista neverheard-gallerioista, jotka valitsevat taiteilijat vain maksukyvyn, ei tason mukaan. Sitten vain kertoo lehdistölle kotimaassa ulkomailla saavutetusta menestyksestä (ja taidesisäpiirin ymmärtämättömyydestä). Tällä saa palstatilaa ja myyntiä, mutta taide ei välttämätttä ole matkalla kullaksi muuttunut. Mutta kukin tavallaan.

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Mitä mieltä olet taiteen myynnin verovapaudesta? Se on käytössä kai joissakin maissa. Itselleni tuli mieleen, että taiteen myynnissä voisi olla käytössä myös negatiivinen vero, 200 euron taulusta taiteilija voisi saada vaikkapa 300 euroa.

Tälläisella tukimuodolla tunnustettaisiin taiteen yleishyödyllinen arvo, mutta vältyttäisiin apurahajärjestelmän elitismiltä ja portinvartija-ilmiöltä.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Verotus on yksi näkökulma ( itse verojen ystävänä en sentään negatiiviseen veroon asti menisi :)). Mutta juuri tälläisiä rakentavia avauksia nyt kaivataan. Pauli Rautiainen viittaa verotuksen asemaan väitöskirjassaan Taiteilijann oikeudellinen asema (2012). Hän ei näe pelkkää verotusta taiteen edistämisen näkökulmasta ainoana ratkaisuna, juurikin siksi että on taidetekoja joiden myyminen on haastavampaa, esimerkiksi performanssi. (Tosin kokoelmiin on perfojakin ostettu). Oman näkemykseni mukaan taiteen prosenttiperiaatteen käyttä rakentamisessa olisi ensimmäinen askel. Verotus yksi. Mutta haluaisin taata taiteen vapauden, siinä määrin kuin se nyt missään yhteiskunnassa täysin voi toteutua, kaikille taiteille. Missään ajassa ei ole osattu reaaliaikaisesti arvostaa, etenkään taloudellisesti, sitä taidetta, mikä myöhemmin on lunastanut paikkansa.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Näin taiteilijana en voi olla ajattelematta että yhteiskunta tukee hyvin monia asioita, yrityksiä, yhdistyksiä, lapsiperheitä, työttömiä ja lähes kaikkea, jopa eduskunnan harrastekerhoja ja lehdistöä tuetaan veronmaksajien rahoista, joten miksei myös taidetta? Mutta se miten taidetta nykyään tuetaan, on mielestäni erittäin vinoutunutta. Apurahat ja julkiset tuet jaetaan sisäpiireissä kaverilta kaverille ja noin viiden vuoden välein jakajat ja saajat vaihtavat paikkaa!

Apurahataiteilijoiden teoksia myös ostetaan julkisiin kokoelmiin ja tiloihin, eli apurahataiteilijoiden tulot eivät pysähdy apurahoihin. Onhan meillä eläimen tappamisella kuuluisaksi tullut taiteilija kuvataidepuolella, joka on saanut noin sata apurahaa ja teoksia on ostettu kaikkiin mahdollisiin julkisiin kokoelmiin ja tiloihin. Kiasma on ostanut häneltä jopa teoksen, jota ei saa lain mukaan edes esittää! Noin sadan apurahan saaneen ja vuosikymmeniä julkisella rahalla tuettu "huippulahjakkuus" ei silti vieläkään kykene elättämään itseään taiteellaan! Onko vika ostavassa yleisössä vai taidekentän kammottavasta virheestä, onkin tuettu sitä mikä itse koetaan taiteeksi, mutta jota yleisö ei koe taiteeksi ja kumpaako pitäisi kuunnella ja kumman antaa määritellä taide, ostavaa ja kaiken maksavaa yleisöä, vai taidekentän pikkuvirkamiestä?

Maamme tunnetuimman taidekriitikon Otso Kantokorven kolumneja lakkasivat lehdet ostamasta, koska näin digiaikana pystyvät seuraamaan mitä kolumneja luetaan ja nyt Kantokorpi kirjoittaa julkista tukea saavaan Taidelehteen. Eli kun yksityisellä rahalla toimivat lehdet lakkaavat ostamasta juttuja, niiden huonon menekin suhteen, niin julkisella rahalla tuotettu Taidelehti voi aina ostaa jutut joilla ei ole lukijakuntaa ja myyntiarvoa!

Mielestäni kaikki taiteen apurahat samoin kuin muutkin julkiset tuet tulisi lopettaa nykymuodoissaan ja valtion pitäisi tukea taiteilijoita siten että taiteilijoille annettaisiin tiloja joissa taiteilijat voisivat myydä taidettaan ja taiteensa oheistuotteita päiväsaikaan. Tämä olisi mielestäni oikea tapa tukea julkisella rahalla taidetta. Samoin taiteilijoille pitäisi järjestää vapaita näyttelytiloja, koska nyt julkisia tiloja hallitsevat taiteilijaseurat, eikä taiteilijalla ole mahdollisuutta saada näyttelyä moneenkaan julkiseen tilaan, ilman taiteilijaseuroihin kuulumista. Joka taas vääristää kilpailua, koska seurat eivät ole vapaita taiteilijoille, kuten Ihmis- ja Perusoikeudet edellyttävät!

Joka tapauksessa tämänpäivän tukijärjestelmä on iänikuinen ja vanhanaikainen, ja asettaa taiteilijat hyvin eriarvoiseen asemaan. Systeemiä pitäisi muuttaa välittömästi, mutta miten sen teet, kun poliittiset broileritaiteilijat ovat lastentason teostensa kanssa vallanneet koko virallisen taidekentän? Osaaminen ja lahjakkuus ovat sivuosissa, samanmielisyys ja keskinkertaisuus ovat vallanneet virallisen taidekentän ja jos sitä osaamista ja lahjakkuutta vielä jossakin päin esiintyy, se pitää tietenkin kieltää noituutena tai ohittaa kuriositeettina!

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Todellakin yhteiskunnassa on lukemattomia toimintoja joitka ovat yhteiskunnan käsissä. Tintuu hassulta että taide aiheuttaa joissakin niin mahdottoman vastustuksen, luulen että syynä on taidekasvatuksen unohdus ja se ettei taide ole ollut kokemuksellisena läsnä, vaan etäisenä namedroppingina ja modernismin jäljiltä käsittämättömäksi koettuna.

Jos kaikki pitäisi toimia sillä periaatteella että palvelusta/tuotteesta asiakas maksaa, niin poliisin pitäisi saada korvaus pidättämältään rikolliselta ti putkaan taluttamaltaan juopolta tai vaihtoehtoisesti suojella vain mikäli suojeltava pystyy maksamaan poliisin palvelusta. Tämä on kohtuuton kärjistys :). Mutta jos noudatetaan jotain logiikkaa, niin mihin se raja vedetään.
Toivottavasti taiteen apurahojen vastustajat ymmärtävät myös kuinka pienistä summist taiteen apurahoista puhuttaessa puhutaan.

Mitä tulee Kantokorpeen. Käsittääkseni Journalisteilla on työehdot poljennan alla ja Kantokrvenkin kirjoitteluun vaikutti se, että lehtien yhteistyössä/fuusioissa isoiki mediyhtiöiksi sama kirjoitus, josta maksetaan kerran, saatetaan julkaista sellaisenaan misdä tahansa , mikä on vastoin etiikkaa, journalisti haluaa monipuolista uutisointia, ei hegemoniaa. Sama koskee valokuvaajia, viime vuosina on käyty kovaa keskustelua valokuvaajien korvauksista. Digiaika on vienyt lhdet murrokseen ja kustannustehokkuutta haetaan vähentämällä kuluja toimitustyöstä ja esim. korvauksista kolumnisteille ja kuvaajille. Taidelehteä kustantaa kustsnnusosakeyhtiö Taide. Itse arvostn suuresti ko. Kystannusyhtiön työtä.

Pekka Pylkkönen

Taiteen ei välttämättä tarvitse olla mikään pääelinkeino tai toimeentulon lähde. Ihmiset harrastavat kuka mitäkin ja uhraavat varojaan harrastukseensa. Joskus joku lahjakas yksilö onnistuu tekemään harrastuksestaan myös toimeentulon lähteen.

Jos teitä taiteen ystäviä on noin paljon, ettekö voisi kerätä itse rahaa taiteilijoiden elättämiseen? Minä voin maksaa niistä konserteista tai elokuvista joista haluan nauttia.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Todellakin yhteiskunnassa on lukemattomia toimintoja joitka ovat yhteiskunnan käsissä. Tintuu hassulta että taide aiheuttaa joissakin niin mahdottoman vastustuksen, luulen että syynä on taidekasvatuksen unohdus ja se ettei taide ole ollut kokemuksellisena läsnä, vaan etäisenä namedroppingina ja modernismin jäljiltä käsittämättömäksi koettuna.

Jos kaikki pitäisi toimia sillä periaatteella että palvelusta/tuotteesta asiakas maksaa, niin poliisin pitäisi saada korvaus pidättämältään rikolliselta ti putkaan taluttamaltaan juopolta tai vaihtoehtoisesti suojella vain mikäli suojeltava pystyy maksamaan poliisin palvelusta. Tämä on kohtuuton kärjistys :). Mutta jos noudatetaan jotain logiikkaa, niin mihin se raja vedetään.
Toivottavasti taiteen apurahojen vastustajat ymmärtävät myös kuinka pienistä summist taiteen apurahoista puhuttaessa puhutaan.

Mitä tulee Kantokorpeen. Käsittääkseni Journalisteilla on työehdot poljennan alla ja Kantokrvenkin kirjoitteluun vaikutti se, että lehtien yhteistyössä/fuusioissa isoiki mediyhtiöiksi sama kirjoitus, josta maksetaan kerran, saatetaan julkaista sellaisenaan misdä tahansa , mikä on vastoin etiikkaa, journalisti haluaa monipuolista uutisointia, ei hegemoniaa. Sama koskee valokuvaajia, viime vuosina on käyty kovaa keskustelua valokuvaajien korvauksista. Digiaika on vienyt lhdet murrokseen ja kustannustehokkuutta haetaan vähentämällä kuluja toimitustyöstä ja esim. korvauksista kolumnisteille ja kuvaajille. Taidelehteä kustantaa kustsnnusosakeyhtiö Taide. Itse arvostn suuresti ko. Kystannusyhtiön työtä.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

#47
"Tintuu hassulta että taide aiheuttaa joissakin niin mahdottoman vastustuksen, luulen että syynä on taidekasvatuksen unohdus ja se ettei taide ole ollut kokemuksellisena läsnä, vaan etäisenä namedroppingina ja modernismin jäljiltä käsittämättömäksi koettuna."

Minä taas uskoisin että suurin osa ihmisistä ei koe taiteeksi sitä mitä tänä päivänä taiteena esitetään. Taide on ajautunut liian kauaksi tavallisesta ihmisestä ja taiteena on alettu pitämään kaikenlaisia raflaavia kummajaisuuksia, kuten eläinten tappamista tai pedofilialla ratsastamista. Samoin taiteesta on mielestäni osaamista alettu hylkimään, lastentason maalareita on alettu arvostamaan, taiteesta on tullut aivan kuin satu Keisarin uusista vaatteista!

"Taidelehteä kustantaa kustsnnusosakeyhtiö Taide. Itse arvostn suuresti ko. Kystannusyhtiön työtä."

Minä taas taiteilijana en osaa arvosta kyseistä lehteä ja sen takia, koska siellähän pitäisi olla merkittävimmät taidealaa koskevat artikkelit, mutta esimerkiksi Suomen kuvalehti tekee huomattavasti ansiokkaammat taidealan kolumnit. Samoin siellä käydä merkittävimmät taidealan keskustelut, onhan sielläkin blogipalsta, mutta moderoinnin takia sinne ei juuri kukaan kirjoita. Vapaata keskusteluahan siellä ei saa käydä, vaikka palsta on julkkisella rahalla tuotettu. Edellisen päätoimittajan aikana keskustelua käytiin vielä suhteellisen avoimesti, mutta Pessi Raution aikana keskustelu tyrehtyi ja siksipä siellä ei juuri keskusteluja ole käyty hänen päätoimittajaaikanaan. Samoin lehdestä on tullut vain joidenkin taidealan vanhojen partojen hiekkalaatikko ja hautausmaa, joka ei vastaa mitenkään julkisella rahalla tuotetun lehden tarkoitusta!

Tämäkin blogi osittain muistuttaa meitä taidealan portinvartijoista, ennakkomoderoinnin takia ja ihmettelen että blogisti edes viitsii näyttää sen näinkin selvästi! Yleensä en itse edes kirjoittele ennakkoon moderoituihin blogeihin, tämä blogi on harvinainen siinä suhteessa. Tosin täytyy kiittää ettei yhtäkään viestiäni ole vielä jätetty julkaisematta!

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola Vastaus kommenttiin #59

Olen osin samaa mieltä tuosta mitä sanot shokkihöysteistä taiteena. Pedofiliaan yms voi ottaa kantaa, mutta tsiteilijan pitäisi osata se tehdä loukkaamatta.
Kyllä, moderoin, mutta olen hyväksynyt kaikki kirjoitukset, mielestäni olen vastuussa siitä mitä blogissani julkaistaan. Ehkä tämän aiheen kohdalla ei olidi tarvinnut, mutta politiikassa on aiheita joissa fiksutkin ihmiset läikyttävät yli laidan. Valitettavasti. Itse en näe moderoinnissa ongelmaa. Pahoittelut että hyväksyminen kestää.
Portinvartijateemasta olen myös osin samaa mieltä ja tämä keskustelu on myös tutkimusaiheeni kannalta mielenkiintoista :).

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Markku Laitinen: - "yhteiskunta tukee hyvin monia asioita, yrityksiä, yhdistyksiä, lapsiperheitä, työttömiä ja lähes kaikkea, jopa eduskunnan harrastekerhoja ja lehdistöä tuetaan veronmaksajien rahoista, joten miksei myös taidetta?"

Tässäpä kiteytyy yhteiskunnan maksamien tukien ongelma. Jos joitain tuetaan, niin heti on joukko muita vaatimassa, että meille myös.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Yhteiskunta rahoittaa niitä toimintoja jotka mahdollistavat hyvän elämän. Se kai lopulta hyvinvointivaltion tarkoitus? Itse ei tarvitse kaikkia palveluita, mutta joku muu voi tarvita.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

#47
"Tässäpä kiteytyy yhteiskunnan maksamien tukien ongelma. Jos joitain tuetaan, niin heti on joukko muita vaatimassa, että meille myös"

Aivan, mutta kukapa olisi se pätevä taho sanomaan mitä ei tueta? Joku voisi ajatella että vaikkapa tupakoitsijan keuhkosyöpää ei tarvitsisi hoitaa julkisista varoista, koska se on itseaiheutettu. Kun taas se kellä se syöpä on, on varmasti sitä mieltä että yhteiskunnan rahoilla se on hoidettava!

Taiteen tukemisessa, samoin kuin kaikkien muidenkin asioiden tukemisessa, pitäisi lähteä osaamisen tukemisesta. Ei valtion kannata tukea aravarakentamista, jos siten rakennetaan hometaloja. Ei valtion kannata tukea esimerkiksi extreme urheilua, joka aiheuttaa enemmän loukkaatumisia, vammautumisia ja kuolemia, kuin on kansanterveydellisesti hyödyksi!

Samoin valtion ei kannata tukea lastentason piirtämistä tai maalaamista, koska pikkulapset tekevät saman ilmaiseksi, eikä se kehitä ketään mihinkään, antaa vain tilaisuuden helppoheikeille saada julkista tukea tekemättä juuri mitään! Mutta juuri osaamista valtion kannattaa tukea, on se osaaminen sitten millä alalla tahansa! Koska juuri osaaminen taidealalla herättää huomiota vielä vuosisatojen jälkeenkin ja kaikilla muillakin aloilla siitä on hyötyä ja se vie asioita parempaan suuntaan, sekä kehittää niitä eteenpäin! Samoin koko ihmiskunnan yksi tärkeimpiä menestyksen syitä, on juuri kädentaitojen osaaminen!

Cenita Sajaniemi

Kerroit noista portinvartijoista. Minua huvittaa/surettaa/suututtaa, koska en myöskään päässyt yhteen "kerhoon". Viimeinen tutkintoni on taiteen maisteri.
Kieltävässä vastauksessa sanottiin, etten ole tarpeeksi taiteellinen. kieltäjistä useat suorittaneet alemman tutkinnot, tai ei mitään.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Hmm tutkin juuri taiteen vapautta, oikeastaan sen paradoksaalisiutta ja erityisesti näitä valtarakenteita. Nämä ovat habkalia ja mielenkiintoisia kysymyksiä. Aina kun on valtaa sitä valitettavasti myös käytetään väärin ja instituution rakentamien hyväksyttävän taiteen käsityksen murtaminen on todellakin vaikeaa. Näinhän se on aina mennyt. Taidekoulutus opettaa meidät murtamaan traditiota sallitussa määrin? Bourdieun kenttäteoria kuvaa minusta taidekenttää aika hyvin :(. Mutta on muutostakin ollut ilmassa, mutta se taitaa olla jokaisen sukupolven illuusio?... En tiedä kuuluuko tämä eskustelu taiteesta ja vallasta Puheenvuoroon vai olisiko se erillisen keskustelun paikka Vapaavuorossa. Mutta laadulliseen tutkimukseen kyllä mieluusti haastattelisin sinua.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

#58
Cenita!
"Kerroit noista portinvartijoista. Minua huvittaa/surettaa/suututtaa, koska en myöskään päässyt yhteen "kerhoon". Viimeinen tutkintoni on taiteen maisteri.
Kieltävässä vastauksessa sanottiin, etten ole tarpeeksi taiteellinen. kieltäjistä useat suorittaneet alemman tutkinnot, tai ei mitään."

Älä välitä, ne jotka estivät sinulta "kerhoihin" pääsyn, ovat vain raukkamaisia Ihmis- ja Perusoikeusrikollisia, jotka valtaa väärinkäyttämällä rikkoivat sinun Perustuslaillisia oikeuksiasi, samoin kuin Ihmis- ja Perusoikeuksiasi! Ja tällaisille tyypeille ei pidä antaa periksi, vaan tehdä työtä sen eteen että nämä oikeudet tulisivat joskus hyväksytyiksi osaksi taiteilijoidenkin oikeuksia!

Taidehistoriallisesti olet jo voitolla, koska uskoisin historian rankaisevan ankarasti tällaisia valta-aseman väärinkäyttämisellä muiden oikeuksia polkevia! Tällaiset taiteen pikkuhitlerit eivät ansaitse kuin sen että joku laittaisi heidät kuriin! Mutta koska valtiomme on niin onneton ja yksi maailman ihmisoikeusrikollisimmasta päästä, tällaisilla stalinisteilla on mahdollisuus käyttää valtaansa väärin valtion puuttumatta asioihin!

Cenita Sajaniemi Vastaus kommenttiin #71

Kiitoksia Markku.
Jossakin taisi lukea, että nämä lättääjät/lyttääjät ovat jo periaatteellisesti häviöllä, mutta tuo ei paljon auta siinä vaiheessa kun estävät töitteni myyntiä/esittelyä.
Ovat todellakin paljon vartioina - vartioivat, etteivät kaikki menestyisi töillään.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen Vastaus kommenttiin #83

Niiin tuo myynnin ja esittelyn estäminen on erittäin törkeätä, eivät saa sillä mitään itselleen, mutta muilta kyllä pois ja tämän ei pitäisi olla millään ammattialalla julkisen sektorin tarkoitus. Nämä taidealan portinvartijat tekevät työtään väärin ja hankkivat itselleen kilpailuedun toimimalla kuten toimivat. Joissain maissa tällaisesta voisi jopa viedä oikeuteen, mutta ei meidän banaanivaltiossa!

Onhan täysin posketonta puhua taiteen vapaudesta ja samaan aikaan estää taiteilijoilta ammatillinen järjestäytyminen, joka sentään on Ihmis- ja Perusoikeus. Käsittämätöntä ettei edes valtiomme ole puuttunut asiaan, vaikka on luvannut ihmisoikeussopimusten mukaan noudattaa 5.10.2005 lähtien näitä Ihmis- ja Perusoikeussopimuksia! Tai ei kai se mitään käsittämätöntä ole, kun maamme on muutenkin saanut näitä ihmisoikeustuomioita enemmän kuin muut euroopan maat yhteensä!

Cenita Sajaniemi Vastaus kommenttiin #88

Melkoisia tyylimyllyjä vai sanoisinko "hattaroita" vastaan Sinäkin taistelet.
Olen samaa mieltä, että Suomi - kauniisti sanottuna, on entinen.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen Vastaus kommenttiin #91

Olen sitä mieltä ettei ihmisen pidä missään tilanteessa eikä koskaan luopua Ihmis- ja Perusoikeuksistaan, kuten ei myöskään Perustuslaillisista oikeuksistaan. Ihmisen pitää nousta vaikka asein puolustamaan näitä oikeuksiaan, koska ne ovat kaikista tärkeimpiä oikeuksia!

Jos ihmiset eivät olisi historian saatossa nousseet väkivalloin puolustamaan oikeuksiaan niitä polkeneita vallanpitäjiä vastaan, ei heillä olisi tällä hetkelläkään mitään oikeuksia. Pitämällä tiukasti kiinni omista oikeuksistaan, pitää samalla huolta myös lastensa ja heidän lapsiensa oikeuksista!

Oma tilanteeni ei salli vielä aseellista oikeuksien puolustamista, mutta kun lapset on koulutettu, ei minulla taiteilija ole mitään estettä nousta vaikka asein puolustamaan perustavaa laatua olevia oikeuksiani. päinvastoin katsoisin sen kunnia-asiaksi. Mikään ei muutu jos ei ole valmis tekemään kaikkeansa oikeuksiensa eteen!

Cenita Sajaniemi Vastaus kommenttiin #93

Minä olen tuota mieltä myös suomenkielisten oikeudesta elää ruotsittomassa Suomessa, eli että pakkoruotsi rikkoo ihmisoikeussopimuksia.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

On ristiriitaista sanoa, että taiteella tulee olla lupa olla mitä tahansa, ja silti vaatia, että sitä verrattaisiin tieteeseen ja rahoitettaisiin veronmaksajien rahoilla.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Ns. Vapaa taide vertautuu perustutkimukseen, miksi on ristiriitaista että siitä pitäisi saada korvaus?

Pekka Pylkkönen

Sinänsä joo että kummankin tukeminen on hankalasti perusteltavissa. Ehkä (luonnon) tieteen tukeminen on empiirisesti havaittu hyödylliseksi.

Jos koko maailma pukkaa koko ajan taidetta jota ihmiset haluavat vapaaehtoisesti kuluttaa niin miksi sinne pitää vielä tunkea huonoa taidetta tuettuna sekaan? Perustutkimukselle ei ole vielä keksitty kai kaupallista vaihtoehtoa. Se voi johtua myös Tieteenteon vaativuudesta.

Itse olisin kyllä valmis myös perustutkimuksen resursointiin ihmisten halujen mukaan. Oma budjetointini olisi aika selvä:
- eksaktit luonnontieteet 110%
- humanistiset "tieteet" 0%
- enkelioppi eli teologia -10%

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

No siis, jos sillä on lupa olla mitä tahansa, niin sittenhän mistä tahansa pitäisi saada korvaus. Se on minusta, jos nyt ei ristiriitaista, niin ainakin mahdotonta.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola Vastaus kommenttiin #60

Ei tietenkään ole lupa mihin tahansa. Pyrkimys pitää olla puhtaasti taiteelliseen laatuun. Mutta moninaisuuden tulee säilyä, ei voi olla virallista hyvän määritelmää.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #65

Eli siis, tuleeko taiteella olla lupa olla mitä tahansa vai ei?

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola Vastaus kommenttiin #73

Mitä tahansa niissä rajoissa kuin muut peruspikeudet ja lainsäädäntö ei tule jyrätyksi, kuten varmasti ymmärrät. Mutta siitä ei seuraa että "mistä tahansa pitäisi saada korvaus".

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #74

No se riittää, että mistä tahansa, mikä ei riko Suomen lakia. Jos tuo menee läpi, niin minä ryhdyn heti taiteilijaksi.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola Vastaus kommenttiin #76

Huoj, lueps uudelleen. Taide voi olla mitä tahsnsa tuossa raamissa, mutta kukaan ei ole sanonut että mistä tahansa/kaikests kuuluu korvausta saada. Saivarrellahan voi loputtomiin.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #77

Vedin ehkä tietoteknikon logiikalla hätäisen johtopäätöksen, koska kirjoituksessasi sanoit, että taiteella pitää olla lupa olla mitä tahansa, ja sitten, että taidetta on tuettava. Tästä minusta seuraa, että mitä tahansa on tuettava. Hyvä, jos et tuota tarkoittanut, mutta sitten kysymys on siitä, että mitä taidetta tuetaan ja mitä ei. Eikä se kysymys ole minusta mitään saivartelua, vaan erittäin oleellinen asia.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola Vastaus kommenttiin #95

Nykyinen järjestelmä kaikkine puutteineen puoltaa paikkaansa. Täydellistä järjestelmää ei ole. Esimerkiksi tuosta mainitsemastani Cronbergin mietinnöstä voi lukea olennaisen. Verojärjestelmän kehittäminen voi olla yksi. Yksi keskeinen parannus on taiteen prosenttiperiaatteen käyttö rakentamisessa, siinähän kuitenkin tilaaja vaikuttaa siihen mitä ja keneltä, mutta taiteilijan vapaus luoda sisältöä paikka huomioiden toteutuu. Ei me taiteilijat ihan provopellejä olla. Jos päiväkotiin tai vanhainkotiin tilataan integroitu teos, on ammattitaitoa tehdä se käyttäjälöhtöisesti. Mutta apurahoissa on nostamisen varaa ja lisäämisen. Taiteen kentän sisälläkin pohditaan vertaisarvioinnin mielekkyyttä, mutta itse pitäisin kiinni asiantuntija/vertaisarvioinnista, niin eoäkiitollista hommaa kuin se onkin, mutta lisäisin ennestään läpinäkyvyyttä.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Yksi kysymys. Kuinka tilataan sellaista mitä kukaan ei vielä tiedä olevan olemassa? Tai osaa edes kuvitella mahdolliseksi?

Pekka Pylkkönen

Vastaus: joku ottaa riskin ja panee omat ja naapurin rahat kiinni siihen että kokeilee tehdä jotain uutta. Jos se ei miellytä ihmisiä niin lappu luukulle ja uutta matoa koukkuun.

Riskiä voi pienentää yrittämällä etukäteen selvittää että mitä se voisi olla mitä ihmiset haluavat.

Joka tapauksessa et voi vain tulla sanomaan että tällaisen tässä nyt tekaisit että mitenkä olisi jos vaikka viideksi vuodeksi saisin elatuksen.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Tutustu taiteeseen ja mieti miten teokset syntyvät. Tutki taidehistoriaa ja katso kuinka ilmiöt ( joita aikanaan ei ole arvostettu) taiteesta siirtyvät populaariin ja teollisuuteen. Ja edelleen taiteen ei tule tuottaa hyödykkeitä, vaan kohtaamisten synnyttämiä ajatusprosesseja. Mutta ei nyt tätä eipäs-juupasta enää. Miten maailma muuttuisi jos olisi vain kaupallinen, varmasti myyvä, itseään toistava kivan näköinen ja tuntuinen, samanmielinen taide? Mihin peilattaisiin? Mikä herättelisi? Kritisoisi yhteiskubtaa? Kokoaisi yhteen? Kiinnittäisi huomiota epäkohtiin? Saisi tuntemaan empatiaa?

Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #98

Juu, taiteella on oma paikkansa kulttuurissa, eikä edes mitenkään laidalla. Mutta edelleen kaipaan vastausta siihen millä perusteella tuettava taiteilija valitaan? Jokaista Picassoa kohden on ollut varmasti miljoona harrastajamaalaria. Tukeminen tuntuu samalta kuin ostaisi lotossa kaikki rivit saadakseen varmasti päävoiton.

Palkataanko kaikki harrastajat jotta picassot ja rembrantit saavat varmasti voita leivän päälle? Vai eikö palkata ketään? Selvästi ainakin aiemmin taiteilijat ovat tehneet taidetta ilman apurahojakin.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Mistä selvittää etukäteen mitä ihmiset haluavat jos sitä halun kohdetta ei ole kuviteltukaan vielä?

Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #99

Teknologian kehityksestä voi ottaa oppia.

1600 -luvulla ihminen lensi vain loukatakseen itsensä. Tunne asiakkaasi.

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Aikani ei riitä moderointiin tämän osalta, joten taidan vaihtaa asetukset tämän keskustelun osalta. Pysykäähän silti asiassa. Eipäs-juupaksen sijaan rakentavaa keskustelua kirjoitukseen liittyen. ( ennakkosensuuria harrastan kyllä rinta rottingilla kun aihe on sellainen että koen tarpeelliseksi, mutta ehkä olette huomanneet etten suinkaan sensuroi täysin vastskkaisiakaan mielipiteitä.)

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Kiitän vapaasta keskustelusta, omassa blogissani poistan jälkikäteen asiattomat viestit, en harrasta ennakkosensuuria!

Käyttäjän IlkkaKyllnen kuva
Ilkka Kyllönen

Mitä se ”taide” oikeasti on? Jos menen taidenäyttelyyn, odotan selkeästi ymmärrettävää viitettä teoksen sisällöstä. Valitettavasti monien näkemieni teoksien selitykset ovat olleet niin vaikeasti ymmärrettäviä, että olen joutunut sivuuttamaan työn lähinnä turhautuneena. Ja jos en ymmärrä työtä, miksi ostaisin sen? Itse en todellakaan jaksa selata nettiä tuntikausia etsiäkseni teoksen tekijän historiaa ja ajatuksia.

Kyllä taiteilijoiden täytyisi itsensäkin nousta omista taiteellisista umpioistaan sille tasolle, että työt olisivat ”rahvaan” ymmärrettävissä. Nykyajan ihminen kun ei jaksa jäädä pohdiskelemaan teoksien sisältöä loputtomasti. Sen pitäisi nykytaiteilijan tajuta. Teoksen moniselitteisyyskään ei ole haitta, jos se herättää katsojassaan uusia ajatuksia ja oivalluksia. Tärkeintä on, että katsoja ymmärtää näkemänsä. Vain tätä kautta herää kiinnostus teoksen ostamiseen.

Olisiko taiteilijoilla tähän pohjautuen aika miettiä oman viestintänsä sisältöä?

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Tarvitseeko ymmärtää? Voiko tunne joskus olla se juttu. Minä en jaksa etsiä sisältöä A4:stä. Hillitön yritys "ymmärtää" estää usein sen avoimen pysähtymisen ja itsen tutkiskelun teosta vasten. Kyllä sen sisällön pitää löytyä teoksesta, tai ennemminkin siitä ja katsojasta. Oma kokemuspohja ja mielentila vaikuttavat paljon siihen mikä kolisee ja milloin. Joskus kävelet saman työn ohi nrljä kertaa ja huomaat viidennellä että se puhuttelee. Joskus ärsytys on se mikä käynnistää itsereflektion ja toidinaan menee vuodi ennen kuin teos kolahtaa näkemisen/kuulemisen jälkeen.

Käyttäjän IlkkaKyllnen kuva
Ilkka Kyllönen

Tämähän oli juuri se pointti. Nykyajan ihminen ei todellakaan välttämättä käy kelaamassa samaa teosta neljää tai viidettä kertaa, jos ei kertaheitolla tajua sitä. Ja jos jotain ei tajua, tunnettakaan ei synny. Tunne ei määrittele ymmärrystä, vaan pikemminkin toisinpäin.

Autokaupoissa asia on tietenkin aivan eri juttu. ;)

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola Vastaus kommenttiin #84

:D meitä on moneen junaan. Ei se hiljentyminen välttämättä huono asia olisi. Eihän mikään näy jos ei katso tai kuulu jos ei kuuntele ja kuule. Minusta tunne tulee endin, ajattelu sitten :). Tunne on huomiomerkki.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

#80
"Mitä se ”taide” oikeasti on?"

Minulle taide on tehtynä henkilökohtainen näkemys tai visio, jonka haluan katsojalle välittää. Katsottuna taide on mielestäni henkilökohtainen elämys, joku mihin ihastut ja joka häkellyttää sinua ja saa sinutkin ehkä ajattelemaan!

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Ja kyllä toisaalta itseni kanssa ristiriitaisesti olen samalla sitä mieltä, että taiteilijoiden pitäisi osata/uskaltaa puhua työstään selkeämmin. Ja teosten sisällöstä puhuttaessa puhe ei voi olla " seonvasnjotsinsellastmunsisäistämietiskelyä"-osastoa. In my opinion. Teoksen lähtökohdat pitää pystyä selvittämään edes itselleen, muuten ei voi oletttaa että työstä välittyy katsojalle jotsin. Mutta puhumalla ei teos parane ;)

Käyttäjän ElisaLientola kuva
Elisa Lientola

Kysymykseen siitä "mitä on taide" ei kukaan ole löytänyt lopullista vastausta. Voi vastata vain kysymykseen mitä se itselle on. Minulle taide on näkyväksi ja sitä kautta koettavaksi ja ajateltavaksi tulevaa tietoa tajunnan kynnyksellä. Ketjureaktio. Taideteos on siis ärsyke, joka kehottaa kiinnittämään huomiota ja aiheuttaa tuntemuksen, ärsytyksen, ihastuksen, läikähdyksen, ahdistuksen, varoituksen, ilon, hämmästyksen ja tunne taas kehottaa ajattelemaan. Ajattelulla lisäämme ymmärrystä itsestä, sosiaalisesta todellisuudesta jne. Taide on minulle koko tämä tapahtuma, ei se kikare gallerian lattialla tai missä onkaan.

Jussi Jäntti

Käsittämätöntä valittamista. "Kukaan ei maksa mulle, kun mä haluun tehdä taidetta."

Tulee mieleen uhmaikäinen lapsi.

Tämä on näkemykseni omakohtaisten konkreettisten taidetyöläiskosketusten jälkeen. Tulee mieleen myös eräs kuvataiteilija, joka menetti merkittäviä määriä puhdasta rahaa pelkästään taiteilijajärjestön (eli taiteilijakollegion) ammattitaidottomuuden ja oman sinisilmäisyytensä vuoksi.

Suomessa on taloudellisesti(kin) menestyneitä kuva- ja muita taiteilijoita - siis ilman mitään ylimääräisiä taidetukia.

Yhteistä heille on noin yleisesti lahjakkuus.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Kerroin tuossa viestissäni numero 3, miten olen joutunut taidealalla äärimmäisen törkeän toiminnan kohteeksi vuosikausien ajan ja miten minulla on asiasta tulossa kirja, ja miten olen lähettänyt keskeneräisen kirjani luettavaksi Oikeusministeriöön, koska keskeneräisyydestä huolimatta kirjastani tulee jo ilmi minkälaisen kohtelun kohteeksi olen joutunut.

No tänään huomasin että Oikeusministeriöstä oli 2.9.2014 tullut minulle sähköpostiviesti takaisin ja siinä sanottiin että asiani on siirretty Sisäministeriöön käsiteltäväksi mahdollisia toimenpiteitä varten. Tämä yllätti minut täysin, koska olin aivan varma että asiani haudataan sen törkeydestä huolimatta. Mutta toistakymmentä vuotta oikeutta hakeneena, en vieläkään voi uskoa että oikeuteni palautettaisiin täysimääräisinä takaisin!

Mutta tämä toiminta kattaa 17:sta ihmisen salaliiton ja murhayrityksen, jossa päätekijä on psykologisen koulutuksen saanut terapeutti ja jonka avulla minut on vammautettu pysyvästi, lähes kymmenen vuotta kestäneen ammatillisen syrjinnän, tällä hetkellä kahdeksatta vuotta jatkuneen kiusaamisen ja vainoamisen eräällä anonyyymillä taidepalstalla, lapsiini kohdistuneen kiusaamisen ja jopa heidän uhkailemisensa puhelimitse tuntemattomasta numerosta! Lisäksi toiminta kattaa useita minun Ihmis- ja Perusoikeuksieni rikkomisia, samoin kuin Perustuslainkin!

Toiminta on ollut siis äärimmäisen törkeätä ja koska tätä toimintaa on selvästi suojeltu korkean tason poliittisilla suhteilla, olen todella hämmästynyt ja ihmeissäni, enkä toivo muuta kuin että asiat tutkittaisiin perusteellisesti alusta lähtien ja oikeuteni palautettaisiin täysimääräisinä takaisin!

Käyttäjän MKujala kuva
Markus Kujala

Tässä keskustelussa jäi kunnolla käsittelemättä tärkein kysymys.
Mitä yhteiskunta saa vastineeksi kouluttaessaan ja mahdollisesti maksaessaan koko työuran palkan taiteilijalle?
Blogisti kertoi mitä hyötyä taide hänen mielestään tuo yhteiskunnalle. Näin mutu tuntumalla ja tämänkin keskustelun perusteella suuren yleisön mielestä taiteeseen käytetyille rahoille ei saada tarpeeksi vastinetta.

Esim, tieteessä ja urheilussa on mielestäni selkeämmin näkyvillä yhteiskunnallinen hyöty.
Urheilua tuettaessa nousee jonkun verran urheilijoita lajinsa huippulle, jotka maksavat reilusti veroja. Ja tietysti urheilun ympärillä pyörivä busines, joka työllistää valtavan joukon ihmisiä. Ja urheilijoiden esikuvan tuoma liikunta ja kansanterveydellinen hyöty. Ja tietysti pelkästään se, että suuri yleisö tykkää katsoa urheiluviihdettä.

Taiteessa tulee vastaavia konkreettisia hyötyjä lähinnä mieleen populaarimusiikissa.
Lähinnä tulee mieleen taiteen muodot joita yhteisin varoin kustannetaan, mutta taidetta kuluttaa vain pieni osa kansasta.
Oopperat, baletit, klassinenmusiikki.
Mitä nämä konkreettiset hyödyt kuvataiteesta yhteiskunna ovat?

Toimituksen poiminnat